Tänään ajeltiin bussilla Pirkkahalille treenaamaan tottista. Bussissa herra V käyttäytyy jo lähes mallikkaasti. Sisäänmenossa ja ulostulossa vähän vielä sähläämistä. Kaupungillakin V kulkee jo ihan kivasti.

Itse treeneissä olikin sitten vähän häikää, mutta ihan ok nekin.

Huomioita:

• Anna koiralle tilaa ja luottamusta
• Noudot! Palautus erityisesti ja muutenkin rauhallisuus
• Tekemiseen itsellekin rauhallisuutta
• Edestä sivulletulot

Kokonaisuudessa jäi ihan hyvä maku suuhun ja tauon jälkeen oli ihan hyvin kuitenkin koiralla asiat muistissa.

Möllitokoilemassa oltiin taas eilen ja tokon osalta reissu meni kyllä ihan penkin alle. Muuten olinkin Väpään erittäin tyytyväinen. Rähisemistä sain jo hyvin kuriin ja kehässäkin se käyttäytyi suhteellisesti. Se jopa laittoi maahan odottelun aikana koiravilinässä.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä, joka oli Väpän mittapuulla aika hillitty. Ei se vielä paikallaan pysy vaan menee innoissaan katsomaan, muttei enää hypi eikä mölyä. Tästä saatiin 9,5.

Paikkamakuu olikin sitten taas ihan toista maata. Viereinen sheltti lähti heti omistajansa perään ja Väpä nousi istumaan. Väpä oli rivin reunimmainen ja kehän reunan takana oli kovaa hulabaloota. Väpä istui hetken, mutta nousi sitten vielä seisomaankin. Tosin tästä täytyy sanoa koiran kunniaksi se, ettei se silti liikkunut ja vieressä se omistaja palasi sheltin kanssa riviin ja sheltti haukkui suurinmman osan ajasta. Kun palasin Väpä tiesi, ettei nyt mennyt ihan putkeen ja päätti tulla sivulle ihan oma-aloitteisesti. Tästä 0 viallisissa nyt saatiin 6.

Yksilöliikkeet tehtiin viimeisenä ja "unohdin" virittää koiran. Vapaana seuraamisessa se ei siis raukka varmaan edes tajunnut, että ollaan treenaamassa. Loppu oli jo huomattavasti parempaa. Tästä 6,5. Mä kuulemma tömistelin jalkojani kun hiljensin vauhtia. Täytyy kiinnittaa huomiota.

Maahanmenossa V jäi istumaan. Tästä 0.

Luoksetulon V törmäsi ja se sivulletulo oli kamala... Tästä saatiin kuitenkin 10.

Seisomisen V taas hiippaili. 0.

Hypyn se teki muuten hyvin, mutta liikkui seiso käskyn jälkeen paljon... Saatiin kuitenkin 10.

Kokonaisvaikutuksesta tuomari sanoi, että koira tarvitsee selvästi vielä hiomista, mutta muuten työskentely oli hyvää ja mun käskyt oli kuulemma jämäköitä, muttei kuitenkaan liian lujia. Käskyjen kanssa onkin ollut mulla ongelmaa, kun pk-puolella ihaillaan suunnilleen huudettuja käskyjä...

• Hyvää: Väsytin koiran kunnolla ennen tapahtumapaikalle menoa, olin itse varma ja rauhallinen, puutuin rähinään jämäkästi, mutten vaikuttanut epävarmalta roikkumalla koiran poskikarvoissa, Väpä käyttäytyi hyvin, eikä sitä juuri tarvinnut hävetä
• Huonoa: Väpä pitää selkeästi virittää ennen tekemistä, epäsäännöllisen treenaamisen takia liikkeet ei ole varmoja ja paineen kasvaessa V menee sekaisin.

Nyt siis treenin alle edelleen se paikallamakuu, seuraamisen kesto, luoksetulon jarrutus ja sivulletulo, liikkeestä seisominen ja seisominen nooin yleensäkin. Kokonaisuudessaan olen kuitenkin reissuun erittäin tyytyväinen. Meillä synkkasi Väpän kanssa hyvin yhteen! Ehkä mä ihan oikeasti nyt ilmoitan sen syksyllä virallisiin ja käydään siellä kokeilemassa. Nyt tiedän ainakin, ettei se mitään uskomattoman tyhmää keksi, vaikkei liikkeitä nyt niin suorittaisikaan.

Lauantaina oltiin belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kangasalla ja Väpä yllätti saamalla ERIn. Käyttäytymisessä tosin oli kyllä enemmän kuin vähän parannettavaa. No nyt pitää vaan ravata kaikissa paikoissa, joissa on paljon muitakin koiria ja toivoa, että asenne siitä, että jokainen kahta metriä lähemmäs tuleva koira on rähinän arvoinen, häviäisi iän myötä. Esittämisestä miinukset menee kyllä omistajalle. Mä olen aina mätsäreissä esittänyt Väpän olemalla itse sen edessä, eikä niin, että koira seisoo mun edessä katsoen musta pois päin. Ranskalaisella tuomarilla kesti arvostelussa kauan ja meni sekä pieneltä belgiltä, että omistajalta hermo huonoon kuntoon. Arvostelua en jaksa tähän raapustaa, koska se on ranskaa...

Kilpailuluokassakin pyörittiin hetkinen. Hienosi sujui muullakin meidän porukalla. Väpän sisaruksista kaikki paikalla olleet saivat erinomaisen ja pentueen isä oli rop-veteraani. Kuvasatoakin on, mutta juuri nyt en jaksa alkaa tappelemaan koneen kanssa saadakseni niitä näytille.

Treenailtu ollaan vaikka blogi onkin jäänyt päivittämättä. Itse tosin olin viime viikonlopun Helsingissä vahtimassa meidän vanhaa herraa. Tokoteltu ollaan ja edistyttykin. Joskin olen huomannut yhden suuren puutteen meidän taidoissa. Ja se on Väpän takapään käyttö. Täyskäännöksissä ja edestä sivulletulossa huomaa. mietin pitkään, mikseivät ne toimi ja vihdoin keksin syyn siihen. Väpä ei kiepsauta takapäätään vaan tekee takapäällään ensin täyden ympyrän, hakee sitten oikean paikan ja istuu vasta sitten. Ja se on hidasta. Pitää yrittää kehittää jotain, millä saisi tätä paremmaksi.

Eilen oltiin metsälenkillä ja päätin nyt todella aloittaa esineruudun treenaamisen uudella käskyllä ja helpoista jutuista, jotta homma ei mene koiran pyörimiseksi ja ylenpalttiseksi kuumentumiseksi. Nyt siis erotetaan tiukasti treenaaminen normaalista kepinetsiskelystä. Toinen huomionarvoinen juttu on pk-liivit, jotka päätin ottaa tästälähtien aina mukaan. Ei treenata, jos ei ole muistettu liivejä. V odotti kun kävin viemässä kaksi esinettä: V:n lelun ja tyhjän muovipullon (Muovipullot on Väpän lemppareita nro 1). Ensin lähetin sen hakemaan lelua ja sitten pulloa. Hyvin toimii, joskin voisin kehua vasta palautuksen jälkeen enkä löytymishetkellä. Väpä tietää kyllä, että etsiä pitää ja kyllä se paulauttaakin, mutta kehujen kanssa yleensä hieman leikkien. Kyllä oli hienoa, kun V teki rauhassa töitä ja oli niin komeakin oransseissa pk-liiveissään.

Eteenmenossa on myös edistytty. Nyt V tietää jo hyvin, mitä se sisältää. Pitäisi vaan päästä tekemään niin, ettei V edes näkisi lelun vientiä... Vaikeaa on, kun tässä kotona ei ole mitään treenipaikkaa, vaan meidän vakikentälle on sellanen vartin kävelymatka, enkä viitsi sinne viedä lelua odottamaan... 

Tänään oltiin taas suunnitelman kanssa treenaamassa. Aluksi otettiin kyllä räyhäävän koiran ohi seuraamista suunnitelman ulkopuolelta. Ihan hyvin, joskin mulla oli nami näkyvissä koko ajan.

Paikkamakuu: Häiritsin heittelemällä lelua. Vilkaisi lelua jokainen kerta kun heitin ja pari kertaa lähti peräänkin, mutta palautin paikalle ja näytti selvästi tajuavan, ettei sieltä ole lähtemistä. Palkkasin aina välissä rauhallisesta makaamisesta. Kokonaisuus oli ehkä vähän turhan pitkä, mutta silti ihan onnistunut treeni. vapautuksen jälkeen kävin viemässä lelun eteenmonoa varten.

Maahanmenon tekniikka: Vahvistin maahanmenoa suoraan seisomisesta "hissityylillä". Vielä tarvitaan pieni apu, mutta eiköhän se siitä.

Alusta: Samaa jatkettiin kuin viimeksikin. Nyt tosin liitin hommaan käskyn "tip". Tiedä sitten oliko hyvä juttu vai ei. Sujui jo tosi hyvin. Lopulta myös niin etten vienyt namia alustalle. Vaan lähetin Väpän ja kosketuksesta naks ja namin sai multa.

Eteenmeno: Loistava! Ei muuta sanottavaa. Aivan suoraan lelulle.

Virhe... Otin sitten alustaa vielä lelun kanssa ajatuksena, että V kävisi koskettamassa alustaa ja saisi sitten syöksyä leluun, mutta tämä oli tyhmää. Alusta ei ole ollenkaan vielä niin varma, että V malttaisi lelun kanssa tehdä sitä. Eli palataan tähän taktiikkaan, joka tuntuu toimivan. Treenatessa palkkana namit ja treenin lopussa leikkiä. Yhteistreeneissä voi harkinnanvaraisesti käyttää myös lelua.

Kapula: Kapulan kanssa on treenailtu kotona ja vähitellen on jo kokeiltu sitäkin, että V ottaa itse kapulan mun kädestä ja pari aivan nappisuoritustakin on jo tienattu. Tästä on hyvä jatkaa.

Tänään suunnittelin treenit ja käytiin meidän vakikentällä treenaamassa. Oli tosi kuuma, mikä oli hyvä ja huono juttu.

Sivulletuloja palkkasin naksulla ja namilla. Teknisesti hyviä, mutta tosi velttoja, eikä se vieläkään ihan hypähdä niinkun mä tahtoisin. Tekee pienen lenkin myös etupäällä, joten täytyy nyt miettiä, että onko se nyt sitten meidän tapa. Ne on kuitenkin normaalisti nopeampia.

Eteenmeno Vein lelun niin, että Väpä näki ja lähetin. kentän laidassa oli puupalikka, jolle Väpä suuntasi muuta suoristi kuitenkin lelulle. Ei hyvä. Ei saisi tulla epäonnistumisia. Vein lelun jo valmiiksi seuraavaa eteenmenoa varten.

Luoksetulo Väpä vaivautui tulemaan luokse vasta kolmennella käskyllä. En jaksanut ottaa uusiksi. Voi tyhmää...

Kapulan pitoa me on menty taas taaksepäin... Kun Väpä läähättää niin se ei voi samaan aikaan pitää kapulaa oikein. No saatiin suurella avulla pari onnistunutta ja lopetettiin. Täytyy ottaa näitä sisällä.

Alusta Aloin opettaa Väpälle alustaa. Punainen pakasterasian kansi, jonka luo on tarkoitus mennä. Laitoin namin alustalle ja annoin koiran mennä. Naksautin kun nenä osui alustaan. Nää oli huippuja ja muutamasta toistosta koira hiffasi jutun. Nyt se oli niin rauhallinen, että onnistui hyvin.

Paikkamakuu Otin ihan lyhyen tavoitteena tarkkaavaisuus, mutta Väpä heitti lonkka-asentoon, jonka jouduin käytä korjaamassa. Muuten ihan hyvin. Täytyisi ottaa kunnolla häiriöitä mukaan. Heitellä vaikka palloa tai laittaa Väpä taas makaileen puistoon.

Eteenmeno Aivan super! Ei muuta sanottavaa.

Nopeita asentoja Nää oli hyviä, mutta seisomisesta pitäis saada peruuttaminen pois. Otettiin vielä jäävät viivoilla ja seuraaminen oli suhteellisen kamalaa ja seisomisessa se oli ottanut pari askelta. Muutenkin koko homma oli vähän velttoa.

Treenistä jäi aika harmaa kuva. Ei mitään suurta epäonnistumista, mutta osa liikkeistä meni vähän riman alta. Toisaalta alustaan ja toiseen eteenmenoon oli ehdottoman tyytyväinen. Rähinään yritän puuttua lenkeillä yleensä onnistuen, mutta välillä Väpä pääsee edelleen rähisemään. Nyt pitää vaan kiertää tapahtumia, josko ton sais pois... Yhteen möllitokoon on ilmoittauduttu. Kaikki Match Showt tuntuu täälläpäin olevan lauantai ammuisin, jolloin mä jaan lehtiä...

Nyt on oltu Väpän kanssa melkein kaksi viikkoa reissussa ja aina välissä vaan päiviä kotona.

Juhannusviikon keskiviikkona mun lehtien jakamisen jälkeen suunnattiin Hattulaan "mökille" (Äidin miesystävälle) ja siellä palloiltiin sunnuntai-iltaan asti. Siinä on aidattu piha, jossa Väpä saa olla kaikki päivät vapaana. Väpällä tosin kesti hetki oppia, että pihalla voi olla yksikseenkin... Mitään ei treenattu vaan nautittiin kesästä, grillaamisesta, sulkapallosta jne.

Maanantai vietettiin kotona ja tiistaina suunnattiin partioleirille Karhusaareen. Väpä pääsi mukaan ja vartiolaiset kuvasivat sitä ahkerasti eli kuviakin on ehkä luvassa. Leirilläkään ei pahemmin treenattu, mutta Väpä sai kyllä hakea keppia niin paljon kuin vain ikinä jaksoi. Lopulta se ei enää jaksanut uida vaan haukkui keppia rannalta... Saareen kuljettiin soutuveneellä ja ennakkoon jännitin, miten Väpä käyttäytyy, kun se ei ole elämässään ollut minkäänlaisessa veneessä, mutta se istui vain paikallaan ja katseli maisemia. Kun palattiin perjantaina se veteli sikeitä veneen pohjalla... Leiri oli mun oman vartion viimeinen ja nyt mun isoista 14-vuotiaista tulee johtajia ja mä saan ens syksynä ekaluokkalaisia...

Perjantai-iltana meillä oli kotona raatokoira. Lauantaina mä jaoin lehdet ja sen jälkeen hypättiin taas autoon ja päästiin perille Hattulaan, mutta Väpä lähti kyllä jo aamulla Markuksen matkaan.

Sunnuntaina käytiin Hämeenlinnassa match showssa, jossa meidän rähinä-ongelma ilmeni jälleen. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten tuomareina olleet alle kolmetoistavuotiaat tytöt koiria arvostelivat... "Tuomarit" eivät edes uskaltaneet mennä yhden tanskandogin lähelle, vaikka doggi ei mitään tehnytkään... Punainen nauha saatiin, muttei sijoituttu. Kehäkäytöstä tuli treenattua ja tapahtuman loppua kohden myös herra koiran rähinä väheni.

Tänään tultiin aamulla kotiin ja nukuttiin sitten kotona puoleen päivään. Nyt ei ole tiedossa mitään kummaa ohjelmaa ennen elokuuta, jolloin Väpä lähtee hoitoon Markukselle Hattulaan ja minä suuntaan lippunkunnan kesäleirille.

Lupasin tänään lähteä jäljestämään ja me lähdettiinkin, mutta suoraan sanottuna olisi kannattanut olla menemättä.

Tein jäljen Väpän odottaessa puussa kiinni. Huonoa on tällanen treenaaminen, kun koira kiihtyy odottaessaan, koska tietää mitä on luvassa. Toisen mokan tein, kun en namittanut jälkeä tarpeeksi tiuhaan ja siinä kulki liian lähellä sellasia poluntapaisia uria. Väpä jäljesti odotetusti eli se ryntäsi kauheeta vauhtia ja aika suurpiirteisesti se jäljesti, mutta loppuun asti päästiin ja loppua kohden se parani hieman, eikä enää vetänytkään yhtään.

Sitten jatkettiin lenkkiä ja otin taas niitä kapulan pitoja. Nyt ei onnistuneet nekään. Mikähän tässäkin taas oli. Otin kaksi suurilla avuilla onnistunutta ja onneksi älysin lopettaa. Täytyy huomenna ottaa taas uudelleen ja avustaa hyvin.

Lenkki jatkui taas ja loppupuolella otettiin kepin etsintää. Jos Väpä ei meinaa löytää, otan sen sivulle ja olen kädellä näyttänyt suunnan ja lähettänyt sen. Joskus se on kiihtyessään ihan pienesti näykännyt kättä mennessään, mutta nyt se näykkäsi oikein kunnolla saaden aikaan oikein kunnon verinaarmut. Varmaan sen elämän ensimmäiset. No minä tyhmänä hermostuin ja siitä ei seurannut mitään hyvää. Väpä meni täysin sekaisin ja kun yritettiin uudelleen se näykki kättä jokaisella lähetyksellä... Lopulta oltiin kumpikin ihan sekaisin ja kiihtyneitä. Ei ollenkaan hyvä.

Siis muista:

• Etsintätreenit helpoiksi taas, ettei tule Väpälle turhautumista
• Älä enää ikinä missään tilanteessa menetä malttiasi koiralle
• Lopeta jos ei onnistu, ei tarvitse odottaa onnistumista, jos sitä ei selvästi ole luvassa

Jälki

• Namita jälki kunnolla
• Anna jäljen vanheta kauemmin
• Treenaa vaikka ennen jäljelle menoa, jotta Väpä ei hösää sinne
• Ota mukaan hyttyskarkotetta!

Tänään ei onnistunut, mutta huomenna tai ylihuomenna yritetään uudestaan. Koirassa ei ole mitään vikaa vaan omistajassa... Väpä ei onneksi lommoonnu yhtään mun hermostumisistani, eikä kanna kaunaa myöhemmin.

Tänään treenailtiin aamulenkin jälkeen vähän ja jälleen suunnitellusti.

Aloitin treenin viemällä lelun kentän toiseen päähän. Tämän jälkeen otettiin kapulan pitoa. Ne oli jo tosi hyviä, mutta jatketaan vielä vähän aikaa niitä, että saadaan niistä varmoja. Palkkauksen kanssa taas oli vähän ongelmia, kun V oli sitä mieltä, että palkaksi olisi kuulunut saada juosta lelulle. Kutsuin Väpän kuitenkin aina takaisin ja palkkasin namilla.

Sitten otettiin luoksetuloja näissä painopisteenä oli sivulle tulo edestä. Haluaisin, että se tekisi siistin pienen lenkin sivulle ilman hyppyä. Ei siis mitään kunnon lenkkiä vaan tekisi ikäänkuin takapäällään sellasen ympyrän. Muutama hieno suoritus saatiin onnistumaan ja täytyy vielä kehua hienoja jarrutuksia. Vain kerran se törmäsi ja silloinkaan yhtään pahasti.

Nyt otettiin se eteenmeno, joka oli harmikseni vähän käyrä... Syynä oli meidän treenireppu, jolle V ensin suuntasi. Oikaisi kuitenkin itsensä hyvin lelulle. Täytyy katsoa, ettei oteta enää eteenmenoja repun suuntaan. laitoin lelun uudelleen kentän laitaan odottamaan seuraavaan eteenmenoa.

Sitten otettiin seuraamista painotuksena edistämisen vähentäminen. Väpä seurasi ihan kiitettävästi, mutta itselle ei jäänyt kovin hyvä maku suuhun tästä. Meidän seuraamistreenit jotenkin junnaa paikallaan. Se on aina vain sitä samaa... Pitää kehitellä jotain kivaa ja pitää vaikka vähän taukoa itse seuraamisen treenaamisesta.

Jäävät liikkeet otettiin kolmella viivalla. Ensimmäisellä oli tarkoitus ottaa istuminen, mutta Väpä meni maahan. Korjasin ja aloitin kokonaan alusta. Nyt hienosti ensimmäisellä viivalla istuminen, toisella maahanmeno ja kolmannella seisominen. Kaikki oikein hyvin, joskin itse hidasti aina vähän vauhtia ja seisomisessa käytin myös pään kääntämistä apuna. Seisomisessa on ollut ongelmana myös tassujen liikuttelu palatessani Väpän luo ja istumisen ennakointi. Näistä ei nyt merkkiäkään ja en ole nyt ottanut sitä istumista tässä kohtaa ollenkaan, vaan vapauttanut suoraan seisomisesta.

Otettiin myös toinen eteenmeno, joka oli oikein hieno ja suora. Viimeisenä tehtiin maahanmenoja. Hämäsin sitä heittämällä muka lelua ja kun se ampaisi matkaan käskin sen maahan. Nopeista maahanmenoista sai palkaksi revittelyä lelulla. Sitten tehtiin vielä pari eteenmenoa lelulla, joissa käskin Väpän maahan ennen lelua ja vapautin sitten lelulle. Nämä oli pääosin hienoja. muutamassa maahanmeno vähän viivästyi.

Tänään saatetaan lähteä vielä jälkeilemäänkin, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Voi olla kyllä, että vähän laiskotellaan tänään...

Tänään tehtiin kaikki juuri niikun pitääkin eli mä olin suunnitellut treenin kunnolla etukäteen ja oltiin molemmat hyvällä mielellä treenaamassa. Ensin otettiin niitä seisomisia viivan kanssa. Kaksi ensimmäistä V päätti nyt sitten istua. Kolmas oli erinomainen, neljännellä V astui muutaman askeleen, viides ja kuuden hyviä. Näistä palkkasin namilla, mutta se ei selvästikään ollut Väpän mieleen, koska se pyöri ja yritti selvästi sanoa, etteikö nyt joku lelu voisi jo lentää... Tähän täytyy panostaa. Pitää olla nameinakin superia ja palkkaus aina vasta parin kunnollisen toiston jälkeen. Liian hyvästä palkasta V alkaa sohlaan ja siitä ei seuraa mitään hyvää...

Seisomisten jälkeen tehtiin kaksi eteenmeno harjoitusta. Väpä istuu ja odottaa kun vien lelun ja sitten seurautan sitä pätkä ja sitten saa juosta ja lujaa. Ensimmäisessä V ei juuri seurannut vaan oli aivan ryntäämässä lelulle, joten seurautin käännöksiä ja muuta niin, että sain Väpän seuraamaan kunnolla ja lähetin vasta sitten. Tästä on kehittynyt Väpälle ennenmin palkka, kuin varsinainen liike, mutta hetken pohdittuani tuumin, että haittaako se sitten niin paljoa. Pitää alkaa vähitellen vaikeuttaan tätä. Vaikeutus toteutettiin niin, että laitoin V:n paikallamakuuseen ja vein lelun jälleen. Paikkamakuu oli ihan hyvä. Noin kolme minuuttia ja lelun viennin jälkeen olin kylki Väpään päin. Jopa harakka sai tallustella noin metrin päässä Väpästä. Vähän vilkuilua oli edellen havaittavissa ja kerran se heitti itsensä lonkka-asentoon, jonka kävin sitten korjaamassa. Palkkasin tänkin namilla ja jälleen V olisi kaivannut lelua...

Seuraavaksi otettiin kapulan pitoa, joka sujuu jo ihan hyvin, kun mä vähän autan. Tässä V on tosi epävarma mun aikaisempien tekemisten takia, joten otetaan nyt päivittäin kolme pitoa. En vielä vaikeuta yhtään.

Pitojen jälkeen seurautin Väpään lelulle päin ja annoin käskyn eteen. Sinnehän se sinkosi. Näin saadaan vähän vaikeutta, kun V ei ihan heti lelun viennin jälkeen pääse sinne sinkoamaan. Jossain vaiheessa tehdään sitten niin, ettei se näe lelun vientiä ollenkaan ja lopulta siellä ei mitään lelua olekaan.

Ja lopuksi riehuttiin lelulla ja otettiin nopeita asentoja. Kerrassaan hyvät treenit, mutta palkkaukseen pitää  kehittää jotain. En haluaisi sille lelulla kauheasti palkata, kun se kuumentaa Väpää ihan liikaa. Tavallaan tämä systeemi on ihan kiva, kun V odottaa koko treenin sitä lelua, mutta on tosi rasittavaa kun V olisi jokaisen liikken jälkeen säntäämässä sinne repulle, jossa tietää lelun olevan.

Tänään aloitettiin päivä myöhäisellä aamulenkillä vähän yli kaksitoista... Metsässä viihdyttiin pari tuntia ja kastuttiin aivan läpimäriksi. Treenailtiinkin vähän ja kauhukseni huomasin, että V on alkanut taas hiipiä liikkeestä seisomissa pitkä tauon jälkeen. Sitä sitten jahkattiin ja kapulan kanssa pähkäiltiin. Pikku hiljaa on menty sen kanssa eteenpäin.

Kotiin tultuamme joskus hieman yli kaksi, huomasin, että möllitoko alkoikin jo viideltä Eteläpuistossa. No ei auttanut muuta kun laittaa molemmille ruokaa naamaan ja kuivatella vaatteita hiustenkuivaajalla... Vähän märkiä ne oli vielä kun neljältä lähdettiin. Jälleen tiemme kulki poikki Tampereen keskustan ja V käyttäytyi ihan hyvin. Hieman se edelleen vetää...

Itse "kisapaikalla" Väpä ei sitten enää käyttäytynytkään niin hienosti vaan se näytti päättäneen rähistä joka ikiselle näköpiiriin sattuvalle koiralle... Tähän pitää nyt sitten puuttua rankemmin. Oikeissa kokeissa moinen rähiseminen johtaa hylkyyn, jos se tapahtuu kehässä.

Luoksepäästävyys: Väpä näytti päättäneen, että viereiset koirat on ihan liian lähellä, joten tarkkana sain olla sen rähinän suhteen. Tuomarin tullessa kohti Väpä unohti hienon käytöksen ja meni hieman turhan iloisesti tervehtimään. Hampaita katsoessa jouduin vähän auttamaan. Tästä saatiin 9 rähinän takia.

Paikallamakuu: Pelkäsin aivan hillittömästi, että se sinkoaa sieltä jonnekin tai alkaa rähistä naapureilleen... hyvin se kuitenkin jäi, mutta oli niin levoton, että päätin puolessa välissä kahden minuutin makuuta mennä sen luo. Oltiin siinä loppuun ja se nousi istumaan vasta kun tuomari antoi luvan. Tästä saatiin 7.

Seuraamiset: Hieman kyllästymistä ilmassa ja mulla oli lievää paniikkia... Halusin vaan äkkiä pois sieltä kehästä. Ei hyvä. pitää osata rauhoittua itse. Seuraamisista kuitenkin 9 ja 9,5.

Liikkeestä maahanmeno: Hienosti sujui ja 10 tuli. Vähän se jäi vinoon ja oltiin molemmat tosi levottomia, mutta luultavasti oltaisiin oikeissakin kokeissa tienattu ehkäpä 9.

Luoksetulo: Harmittavasti se oli noussut seisomaan poistuessani, mutta ei kuitenkaan hiippaillut jälkeen vaan rauhallisesti seisoi. Tästä 5. Tuomarilla oli linjana, että jos suoritus periaatteessa onnistuu, niin siitä tulee 5.

Liikkeestä seisominen: Päivällisestä pikatreenaamisesta ei hyötyä ja lisäksi kehän ulkopuolelle tuli auto, jota V jäi katselemaan. Ensin se ei meinannut lähteä seuraamaan ollenkaan vaan tuijotti autoa. Tuomari antoi meidän ottaa alusta asti uudelleen ja nyt V hiippaili. Tästäkin sääli 5.

Hyppy: Hieman se liikkui vielä seiso-käskyn jälkeen, mutta muuten ihan hyvä. Saatiin tästä 10.

Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9. Tästä olin tyytyväinen huomioon ottaen rähinöinnin ja muun. Vuosi sitten ei oltaisi kyllä selvitty hengissä moisesta.

Yhteensä saatiin 160 pistettä. Psteillä ei ollut meille kuitenkaan juurikaan merkitystä, vaan kisakokemuksella. Rähinöintiin on puututtava ja paikallamakuuta edelleen tehotreenattava. Seisominen pitää ottaa taas treenaukseen. Muihin liikkeisiin ei varmaan erikoista puuttumista tarvita, vaan lähinnä siihen, että mennään molemmat kehään rauhallisesti.

Takaisinkin palattiin keskustan läpi ja nyt oli jo herra koirasta mehut niin poissa, että se malttoi melkein koko matkan kävellä erittäin siivosti mukana. vain rautatietunnelissa se hiukan kiskoi, mutta se johtui kyllä ohi ajaneiden bussien aiheuttamsta melusta, josta V ei erityisesti pitänyt...

Virallisiin toko-kisoihin olisi kiva päästä, mutta heinäkuulle ei ehkä vielä, koska vähän pitää vielä fiksailla ja treenailla. Elokuussa meillä taas ei ole kyytiä käytössä, joten täytyy katsella sitten jo ihan syksyn puolelta. Syksy on vaan partiossa niin kiireistä, että vapaan viikonlopun löytäminen voi olla tuskaa ja sitten vielä, että jossain suhteellisen lähellä olisi kisat juuri sinä viikonloppuna... No yritetään.

Otsikko kertonee kaiken tarpeellisen... Tänään oli ehdottoman toimelias päivä ja nyt väsyttää ja kunnolla molempia. Aamulla herätys oli jo puoli seitsemän ja puoli yhdeksältä oltiin PKY:n pk-kentällä Kyötikkälässä. Allekirjoittaneella perhosia oli mahassa jo eilen ja yksi jos toinenkin liike oli varmasti koituva meidän kohtaloksemme. Aamulla tilanne vain paheni ja Väpäkin vielä päätti sitten olla oikein kunnolla energinen tapaus... Koirien tarkistuksessa Väpä oli vähän turhankin innokas ja erittäin levoton muutenkin. Sitten se joutui raukka vielä häkkiin ja minä seurailin ensimmäisen parin. Paniikki iski, kun kumpikaan ensimmäisen parin koirista ei pysynyt paikkallamakuussa. Toiselle koiralle siitä tosin venyi aivan suhteettoman pitkä.

V päätti pistää kunnolla ranttaliksi, kun se pääsi häkistä ulos ja sen käytös oli suhttellisen levotonta edelleen. Liekö johtunut ohjaajasta... No meille koitti ensin kaaviot, mikä oli ehdottoman positiivista. Väpä teki kaaviot nätisti ja tuomarin mukaan seuraaminen oli nättiä. Pieniä pomppuja juoksuosuuksilla ja herpaantumista välillä. Henkilöryhmä oli omasta mielestäni Väpän tekemäksi kerrassaan loistava. Ei juuri ollenkaan edes vilkuillut ihmisiä. Jee!

Liikkeestä istumisen V teki ihan hyvin joskin se oli haukannut ruohoa pysähtyessään... Liikkeestä maahanmeno olikin sitten ollut vaikeampi. Hidas ja V oli noussut istumaan mentyään ensin kuitenkin maahan. No tämä on helppo opettaa takaisin varmaksi. Nyt sitä on vältetty, että saataisiin istuminen kuntoon. Luoksetulo oli vauhdikas, muttei V kovin pahasti edes törmännyt.

Paikallamakuun aikana päässä ehti pyöriä vaikka mitä kauheuksia, mutta hyvin V oli paikallaan pysynyt. Tuomarin mukaan oli ollut levoton ja vilkuillut sekä syönyt ruohoa, mutta mun mahtavan upea pieni pallero oli pysynyt paikallaan. Fantastista! Tätä on treenattu.

Palautteen aikana mulla alkoi jännitys purkautua, mutta erittäin hyvä saatiin seuraamisesta ja muistakin tyli erittäin hyvää tai hyvää, paitsi se liikkeestä maahanmeno, josta saatiin tyydyttävä. Läpi päästiin.

Kaupunkiosuuteen siirryttiin Kangasalan keskustaan, jossa yksitellen koirat tekivät lenkin ihmisvilinässä. Väpä onnistuneesti veti aivan älyttömästi koko meidän lenkin. Se tekee sitä aina, kun sitä hermostuttaa... Ohi ajavista pyöräilijöistä, sauvakävelijästä ja juoksijasta V ei välittänyt tippaakaan. Häiriökoirakin meni ohi sujuvasti pienelle mennään-käskyllä. Ihme... V rähisi häiriökoiralle jo kun odoteltiin kaupunkiosuuden alkamista. Sitten kysyttiin tietä autossa olevalta ihmiseltä, joka starttasi auton, kun oltiin V:n kanssa ahtaasti sen ja toisen auton välissä. Väpä ei välittänyt moisesta tippaakaan.

Seuraavaksi kohdattiin ihmisryhmä, jossa oli ostoskärryt ja paljon ihmisiä. Yhden kanssa pysähdyin juttelemaan ja pitkän treenauksen tuloksena Väpä istui suhteellisen nätisti vieressä naamallaan juuri se "Mamma hei, eikö nyt voisi jo hypästä pusutteleen tota? Ai ei? No joko nyt?"-ilme. Sitten V jäi tolppaan kiinni ja mä käväisin kaupassa sisällä. Tällä aikaa siitä ihan vierestä meni häiriökoira, johon V ei ollut kiinnittänyt huomiota. Hip hei! Tämä on vähän epävarmaa. Aina välillä se räyhää ja välillä ei... Kaupunkiosuuskin hyväksytysti läpi!

Sitten käytiin vielä Kyötikälässä hakemassa kilpailukirjat ja BH-pinssit. Ihan hauskaa oli ja mukavalta tuntui. Onnea myös seitsemälle muulle koiralle ja ohjaajalle, jotka kokeen läpäisivät!

Kokeesta palauttuamme aloin itse kovalla kiireellä lajitella ilmaisjakelulehtiä. Väpä on todennut jo, että silloin Mammaa ei saa häiritä ja parasta on vetää unta kaaliin. Naurettiinkin eilen, että viedään salaa paikallamakuu-paikalle kasa mainoksia niin V toteaa, että jaaha nyt siis nukutaan. Kamalalla kiireellä myös jaoin mainokset ja yhdestä varttia yli kuuteen vierähti kuin siivillä mainosten parissa.

Seitsemältä alkoi partiokavereiden kanssa picnic, joten ei auttanut muuta kuin pakata kamat nopeasti laukkuun ja Väpälle omat eväät ja vesipullo mukaan ja suunnata äkkiä bussiin ja ehdittiinkin juuri hieman yli seitsemäksi perille. Koskakohan V on viimeksi ollut bussissa. Varmaan joskus viime kesänä... No hyvin sujui sekin. Kaupunkikävelyllä taas vedettiin tuhatta ja sataa ja kaikkia kavereita olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Ongelma on vain siinä, ettei kukaan tahtonut moikata tai tulla yhtään lähemmäksi Väpää... Osa kavereista pelkää sitä ja kunnolla. Se on vain niin nopea ja vilkas ja iso ja musta... No käytiin sitten kaupassa, käveltiin ja juteltiin ja eräs veti koko pirun matkan... Löydettiin sitten oiken kiva kallio ja viihdyttiin pari tuntia ulkoilmassa. Ensin Väpä oli todella levoton, eikä ollenkaan ymmärtänyt, miksei meidän herkkuja saanut syödä, eikä ketään edes moikata, mutta hyvin se sitten rauhottui nukkumaan mun selän taakse.

Takaisin kotiin tultiin kävellen aivan Tampereen keskusta läpi. Ihmisiä oli paljon... Sauna Open Air ja Pispalan sottiisi. Väpä vilkuili kännisiä ihmisiä ja veti taas, mutta hyvin se muuten käyttäityi siinä ruuhkassa. Kavereille sanottiin heit ja kun päästiin väljemmille ja tutummille vesille, niin Väpän stressaaminen loppui ja hihna löystyi. Päätin sitten vielä palkata superpojan viemällä sen juoksemaan koirapuistoon ja puolisen tuntia se kirmaili höyryjä pihalle. Sitten oli veto poissa ja kotia kohti kävi väsyneiden tie.

Kotona oltiin vähää vaille yksitoista ja nyt meidä eteisessä on uusi hieno musta koirantalja. Hauska päivä ja varmasti Väpälle aikas raskas. Vaikka se ei kyllä tuntunut ottavan kokeessa mitään paineita ja se oli ihan virkeä, kun käytin sen nopeasti ennen bussille juoksemista asioillaan. Palkkattomuudestakaan se ei kokeen aikana juuri välittänyt. Vietti laski hieman, mutta se ei yhtään yrittänytkaan komentaa mua, eikä kärkkynyt palkaa. Rauhallisesti kehuin sitä aina liikkeiden välissä ja sen tuntui riitävän sille. Meille molemmille tuli tarvittavaa kisakokemusta ja nyt tiedän ainakin muutamia tee näin ja älä tee näin kisapäivänä -juttuja.

Muussa elämässä onkin sitten oltu aikas aktiivisia. Jäljestystä, tottista ja omistajakin uskalsi ilmoittaa pienen belgin BH-kokeeseen. Nyt vain toivotaan, että päästään läpi. koetta varten on nyt päivittäin treenattu kaikenlaista. Erityisesti paikallamakuuta. Väpä on kyllä selvästi rauhoittunut kaikessa tekemisessään tän kevään aikana. Ääntä lähtee edelleen enemmän kuin tarpeeksi ja virtaakin on välillä liikaa, mutta kotona löhötään lenkin jälkeen sohvalla ja remmilenkilläkin maltetaan jo kävellä aina ihan siivosti.

Jos BH-kokeessa sujuu hyvin niin mä voisin uskaltaa ilmoittaa meidät toko-kokeeseenkin...

Tänään oltiin taas kimppatreeneissä ja ensin näytti siltä, että Väpästä ei ole muuta kuin huutamaan kurkku suorana. Häiriöitäkin oli kyllä taas aika paljon liikaa. Jalkapalloilijoita ja takana koko päivä yksin kotona. Huh.

Kyllä se sitten kärsivällisyydellä vähän parani ja saatiin sitten otettua jopa lyhyt (20sek.) paikkamakuu, joka oli itse asiassa vielä suhteellisen hyvä. Pääasiassa näissä kimppatreeneissä yritetään nyt saada ääntä pienemmälle ja keskittyminen kohdilleen. Toki saatiin myös vinkkejä liikkeiden suorittamiseen. Kyllä me vielä joskus kisataan.

Otettiin siis seuraamista, perusasentoja, luoksetuloja ja se yksi paikkamakuu. Poikittamista oli edelleen ilmassa, mutta kyllä se siitä vähitellen häipyi ja nähtiin jopa muutama ihan kelvollinen pätkä. Pitää nyt miettiä seuraamisessa erityisesti palkkausta. Oikeassa kädessä Väpä poikittaa pahasti ja vasemmassa kädessä se etääntyy ja menee mutkalle... Naksu toivotaan pian valmiiksi niin saadaan se avuksi tähän hommaan.

Kontakti ja keskittymistreeniä pitää nyt ottaa entistä aktiivisemmin. Mutta jatketaan myös ruudun kanssa ja opetellaan vähitellen kotioloissa ja kaksin treenatessa näitä vaikeampia juttuja.

Tänään oltiin taas yhteistreeneissä ja ihan hyvinhän Väpältä sujui. Enimmät mölyt pysyi mahassa ja keskittyminenkin oli aikas hyvää jo. Seuraaminen vaan oli ihan hirveää. Väpä kulki melkein sivuttain... Mutta tänään en puuttunut siihen sitten sen kummemin, kun muuten sujui niin mukavasti. Noutojakin otetteen kaksi. kapulalle syöksymiseen pitää puuttua ja pureskeluun edelleen.

Nyt pitää vaan ottaa koeviikon loputtua taas kunnon asenne treenaamiseen ja sitten kesäkuussa siihen BH-kokeeseen. Tokokisojakin voisi katsella kesälle. Tavoitteista ollaan pahasti jäljessä, mutta kyllä me vielä kisataan uskokaa pois.

Tänään aloitettiin taas talveksi "vähän jäänyt" juokseminen. Jos sitä vaikka saisi omistajankin kuntoa taas vähän kohotettua, eikä niiden muutaman liikakilonkaan häviämisessä mitään pahaa olisi. Huomasin kaksi ehdottoman positiivista asiaa. Ensinnäkin oma kuntoni ei ole juurikaan huonontunut viime syksystä. Ei sillä, että se olisi edes kelvollinen, muttei ainakaan ole kauheasti romahtanut. Ja toinen asia: talven remmikäytöskoulusta on ollut ehdottomasti hyötyä. Viime keväänä meidän juokseminen oli sitä, että koko ajan sai olla oman juoksemisen lisäksi keskittymässä siihen, ettei Väpä saa vetää ja nyt mulla oli hienosti vieressä ravaava koira lenkkikaverina. Kesällä meidän juoksulenkin varrella on rantaa, niin pääsee Väpä aina mun tauon aikana uimaan ja saadaan sillekin raukalle edes vähän jotain lihasten tapaista.

Päivittely on vähän jäänyt... Ollaan me treenailtukin säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina jotain pientä. Seuraamisen paikassa on jo vähän edistytty, kun olen oppinut palkkaamaan taakse.

Mutta tärkeimpään juttuun. Tänään oltiin siis kuvauttamassa Väpä lonkkien ja kyynärten osalta ja peilauttamassa silmät. Luoja, että mua jännitti. Mun ensimmäinen oma koira... Sain itseni olemaan tärisemättä ja paikallani, mutta siihen se sitten jäikin. Ja Väpähän otti mallia (ei sillä, etteikö se ihan itsekin olisi osannut). Vinku-vonku oli siis käynnissä odotellessa. Silmätipat antoi laittaa nätisti ja itse peilauskin meni paikallaan ollessa.

Peilauksen jälkeen alkoi Väpää nukuttaa. Oli jotenkin surkeaa nähdä koiran taistelevan nukutusta vastaan. Siitä tulikin yhtäkkiä niin pieni ja haavoittuvainen. Mutta uskollinen. Hoitaja kävi ravistelemassa sitä, eikä Väpä reagoinut enää mitenkään, mutta kun minä nousin, niin yritti Väpäkin nousta.

Sitten Kari retuutti (Onneksi Kari oli paikalla mä en olis varmaan jaksanut Väpää fletkuna nostaa) pienen kuvauspöydälle ja siitä otettiin kuvat, jotka olivat molemmat kunnossa. Päästessään kuvauspöydältä pois Väpä sai "järkevyyspiikin", joka herätti sen kyllä nopeasti joskin se on edelleen hieman sekaisin raukka.

Nyt on meidänkin ipanan terveys tarkastettu ja terveeksi todettu. Ja mun mielenrauha palautettu.

Kiitoksia Karille ja Jaanalle avusta ja tietysti joukkotarkastuksen järjestäjälle!

Tänään itse melkeimpä unohdin onnitella kahden vuoden ikään ehtinyttä herraa. Paljon iloa ja epätoivoakin on mahtunut näihin melkein kahteen vuoteen, jotka ollaa yhdessä vietetty. Paljon onnea Piipanokalle, Piippikselle, Putupetterille, Koirahirviölle, Väpikselle, Superjätkälle, Väinölle, Väpätiisiväpälle ja Väpälle eli kaikille pienille persoonille yhdessä koirassa.

Ei ole mikään hyvä kuva, mutta uusimpia... Kuvaajalle kiitokset.

Nyt ei ole meillä paljoakaan tapahtunut mitään, kun itsekin olin viikon kuumeessa, mutta tänään oltiin tokotreeneissä meidän "uuden" tokoryhmän kanssa ja täytyy sanoa, että superkiitos kaikille. Juuri tätä me on tarvittu. Väpä malttoi odottaa omaa vuoroaan suhteellisesti, mutta hellun sanoin se "räjähti", kun otin sen treenaamaan. Täytyy ensi kerralla ottaa siis remmissä.

Otettiin seuraamista ja itse palkkailin kuulemma hölmösti, mikä on hyvin todennäköistä. Tähän pitää nyt alkaa etsiä ratkaisua. meille sanottiin asiasta jo viime kesänä ja tässä ollaan edelleen. Naksutin voisi olla ratkaisu. Pitää siis miettiä. Seuraamisesta ei muuta sanottavaa. Väpä yritti hyvin ja virheet on nyt mun korjattava, niin eiköhän ne ongelmatkin lähde ratkeamaan.

Luoksetoloa otettiin seuraavksi ja ensimmäisellä törmäsi oikein kunnolla ja toisella vähän vähemmän. Eteenpäin astuminen on auttanut tässä ja uusi käsky. Törmäilyt siis siirtymässä toivottavasti historiaan. Voisi tulevaisuudessa ottaa ensin yhden ihan lyhyeltä matkalta ja sitten pitkältä.

Pisteet myös siitä, etten ottanut liikaa, mihin oli kunnon treeneillä hyvä vaikutus. Ei voi muuta sanoa kuin että näitä lisää. Treeneistä jäi hyvä maku suuhun, vaikkei koira mennytkään mitenkään loisteliaasti.

Tänään oltiin yhteistreeneissä pitkästä aikaa ja aivan kamalaa. Väpä ei keskittynyt yhtään ja tuijotteli vaan äitiä kentän laidalla. Edistäminen oli ihan kamalaa ja se otti tosi paljon häiriötä muista koirista. Lisäksi se oli henkilöryhmässäkin syöksymässä ihmisten syliin. Itse maltoin hetken olla kiinnostava, mutta rauhallinen. Sitten koiralta alkoi ääntä lähteä ja niin lähti minultakin. Ei hyvä. Tuollaisessa tilanteessa pitää itse pystyä rauhoittumaan. Ihmeellistä vikinää aina välissä ja sivulla. Seuratessa se ei onneksi ääntele. ja ensimmäistä kertaa se vikisi jopa paikallamakuussa. Ei hyvä.

Lopulta sain otettua kaksi onnistunutta paikallamakuuta, hyppy- ja estenoudon ja pienen hyvän pätkän seuraamista ja sellaisen tunteen, että Väpä keskittyi ja oli hallinnassa. Tähän lopetettiin.

Nyt ensimmäiseksikin pitää jyrätä tonne mun umpinaiseen päähäni, että Väpän täytyy päästä ennen treenejä purkamaan se räjähtävä energiansa. Ei ilman kunnon lenkkiä ja fyysistä riehuntaa (johon mun ei tarvi osallistua) suoraan autosta Väpää kentälle enää ikinä. Lisäksi meidän pitää käydä useammin yhteistreeneissä. Ehdottomasti. Onneksi saatiin tänään sitten lopuksi onnistumisiakin. Ja positiivista myös se, että Väpä teki kyllä aina kun annoin käskyn ja paikoitellen seuraaminen oli porukassakin ihan kelvollista, vaikka edistikin, mutta kontakti ja vire pysyivät.